Epäonnistunut Yhdysvaltoihin muutto

Tämä oli alunperin kirjoitettu Pelaaja-lehden blogia varten, mutta päädyimme toimituksessa siihen, että se oli liian henkilökohtainen, joka on tosin kait tavaramerkkini. Siksi juttua ei julkaistu.

Tarkoitukseni on jotenkin saada asia käsiteltyä, että pääsen siitä yli, mutta tottakai olen äärimmäisen ylpeä siitä, että minut haluttiin töihin monien mielestä maailman parhaimpaan pelistudioon. Tietenkin haluan, että ihmiset tietävät sen.

Samalla voin hieman valaista millaista säätöä työviisumien kanssa voikaan olla.

Pelaaja 97:n (lokakuu) piti jäädä viimeiseksi päätoimittamakseni Pelaaja-lehdeksi.  Mitä oikein tapahtui?

Mennään ajassa taaksepäin.

Huhtikuu 2010

Vietän tuhkapilven johdosta viikon Los Angelesissa. Olin viestinyt Naughty Dogin tutuilleni, että olen kaupungissa josko joku ehtisti käydä lounaalla. He toteavat, että on melkoinen kiire, mutta seuraavana päivänä saan viestiä, jossa kysytään vieläkö olen kaupungissa? Totean, että olen ja sitten seuraavassa viestissä kysytään voinko tulla studiolle puhumaan työasioista.

Vietän päivän Naughty Dogin studiolla. Tunnen studion johtajat ja luovat johtajat sekä muitakin tekijöitä varsin hyvin. Päivän päätteeksi ollaan jo varmoja siitä, että siirryn töihin Naughty Dogille suorittamaan  community manager/directorin virkaa.

On vain muutama, oikeastaan kaksi yritystä pelialalla, jonne olen halunnut töihin ja joissa tiedän, että tekisin töitä samalla tavalla kuin teen sitä yrityksen omistajana Pelaajassa, eli täysillä ja omistautuneesti. Naughty Dog oli aina  listan ykkönen.

Eipä tätä siis kauan tarvinnut miettiä. En viihdy Suomessa ja olen alkanut kuitenkin juurtua tänne, joten jotakin muutosta olin jo halunnut viime vuosien ajan tapahtuvan. Olen aina halunnut asua Kaliforniassa ja Yhdysvalloissa, josas työkulttuuri on enemmän sellaista mitä kaipaan, eli tunteikkaampaa ja hommia paiskitaan hiessä. Voisin tietenkin aloittaa siellä uudelleen, mikä on mahdollisuus, jonka harva saa.

Peliteollisuus sijaitsee käytännössä Yhdysvaltain länsirannikolla ja jos alalla haluaa vaikuttaa kuten minä haluan ja edetä urallaan, niin pitää olla siellä missä tapahtuu. Vuoden 2010 aikana tapahtui muutenkin asioita, jotka saivat kaipaamaan muutosta.

Minulla oli kokemusta siitä kuinka työluvan saaminen Yhdysvaltoihin on äärimmäisen vaikeata. Studiolla työluvan saamista pidettiin  meriittieni ja kokemukseni perusteella täysin varmana, mutta itse pidin koko kesän jalat maassa. Olin joskus 2000-luvun alussa menossa Yhdysvaltoihin Gamefan-lehdelle töihin, mutta asiat kariutuivat. Se oli pelkästään hyvä asia, koska olin aivan liian nuori ja kokematon.

Asia oli kutenkin tuolloin hirveä pettymys itselleni, joten en nyt halunnut rakentaa jälleen odotuksia ja pettyä. Joten suhtauduin asiaan rauhallisesti, joskin tietenkin hypin ja kiljuin onnesta koska tämä olisi paras asia mitä minulle on tapahtunut. Se oli uskomattoman vapauttavaa.

Joten kun tulin takaisin Suomeen, jatkoin Pelaajan tekemistä. Kerroin tapahtuneesta vanhemmilleni ja H-Townin (Pelaajan kustantaja) toimitusjohtajalle ja muuten olin asiasta hiljaa. Ei pidä juhlia ennen kuin on liian aikaista.

Kesä 2010

Heinäkuussa alkoi sitten tapahtua, kun studiolla oltiin saatu asioita eteenpäin. Paperityö työviisumin eteen on melkoinen rumba. Siihen meni käytännössä koko heinäkuu. Asianajajani tuli studion puolesta Yhdysvalloista ja kaveri on alansa parhaita ellei paras maahanmuutto-asianajaja. Hän arvioi  CV:ni jonka perusteella viisumin saamisen piti olla olla selvää pässinlihaa.

Tässä vaiheessa olin jo viikottaisessa yhteydessä studion ns. HR-ihmiseen, jonka kanssa käytiin läpi kaikkia muuttoon liittyviä asioita, rooliani ja hiottiin työsopimusta. Tällöin aloin jo uskoa ja elää unelmaa. Tsekkailin asuntoja Los Angelesista, kalusteita ja niin edelleen.

Elokuuni kului siihen, että keräsin materiaalia työviisumia varten. Tämä tarkoitti sitä, että jokaikinen artikkeli jonka olen kirjoittanut jonnekin muualle kuin Pelaajaan, kerrat kun olen puhunut tv:ssä, tai radiossa tai valtavirran mediassa, luennot joita olen pitänyt… kaikki tälläinen piti kääntää englanniksi, skannata ja lähettää asianajalle.

Kaiken tämän tarkoitus oli todistaa, että olen merkittävä tekijä kotimaisessa peliteollisuudessa, jolla viisumi perusteltaisiin. Tämä oli aika hillitön työrupeama, mutta onneksi olen melkosystemaattinen ihminen ja arkistoin kaikkea mitä olen vuosien varrella tehnyt. Tätä tehdessäni tuli hyvin selväksi, että naamaansa kannattaa tunkea kaikkialle missä voi näkyä asiantuntijan roolissa, mitä olenkin yrittänyt täällä porukalle kertoa – näkyminen on tärkeätä. Jouduin esimerkiksi pyytämään MTV3:n aamuohjelman juontajalta kirjeen siitä, että olin esiintynyt heidän ohjelmassaan asiantuntijana. Sanna Kiiskille iso kiitos, että oli niin avulias kiireistään ja statuksestaan huolimatta.

Koska olisin Sonyn työntekijä niin kaikenlaiset edut, kuten Yhdysvalloissa elintärkeä terveydenhuolto, olisivat huippuluokkaa, mutta vaihtoehtoja oli paljon. Joten kului viikkoja ja viikkoja kun konsultoin Yhdysvalloissa asuvia ystäviäni sen suhteen, millaisia valintoja pitäisi tehdä.  Allekirjoittelin melkoisen nipun papereita ja voin vain ihalla, miten olisin menossa paikkaan, jossa kaikki hoidetaan työntekijän puolesta, jotta voi keskittyä pääasiaan, eli työn tekemiseen. Siitä opin jotain jota olen ja yritän jatkossa soveltaa H-Towniin.

Maanantaina elokuun lopussa asianajaj ilmoittaa, että viisumihakemukseni on laitettu Yhdysvalloissa eteenpäin maahanmuuttovirastoon, vaikka en ollut saanut vielä aivan kaikki vaadittuja papereita toimitettua. Olin tästä hieman huolissani, mutta jo saman viikon perjantaina saan sähköpostissa viestiä ja dokumentin, jossa O-1 –viisumihakemukseni on hyväksytty.

Nyt se sitten oikeasti tapahtuu. Muutan Los Angelesiin.

Mutta koska olen epäuskoinen, kysyin vielä asianajajalta, että oliko tämä asia nyt 100% tapahtumassa, johon hän vastasi kyllä.  Huh, kohta olisin mukana tekemässä Uncharted 3:a ja olisin yksi studion puhemiehistä, jotka olisivat äänessä pelistä kaikissa pressitilaisuuksissa ja messuilla kuten E3:ssa ja GamesComissa. Olisin voinut puhua Pelaajassa Miika Huttuselle Naughty Dogin edustajana 🙂 Studion johdolta tulee viestiä, että he ovat aivan mielettömän innoissaani saadessani minut viimeinkin osaksi tiimiä.

No, sitten alkoi uusi säätäminen. Osa H-Townin työporukasta tiesi jo että olen lähdössä, mutta sanoin itseni virallisesti irti. Ihminen tuntee harvoin olevansa jollakin tavalla vallassa nykymaailmassa. Itsensä irtisanominen on yksi sellainen lyhyt hetki, jolloin on vallantunne ja se tuntuu todella hyvältä. Tiedän, että tuo kuulostaa jotenkin pahalta, mutta kun tuon tekee ja tajuaa, että osa työkavereista oikeasti pettyy, että lähtee, niin tuntuuhan se hyvältä.

Kaiken tämän aikana tein tietenkin koko ajan Pelaajaa. Heinäkuisen kesälomani käytin myös demoscene-dokumenttisarjan tekemiseen, joka venähti syyskuuhun asti. Käytin tässä vaiheessa enimmän aikani Pelaaja 100:n tuotantoon, koska kadutti, etten olisi täällä viemässä sitä loppuun ja halusin hoitaa virstapylvään kunnialla kotiin.

Tarkoitus oli, että aloitan Naughty Dogilla lokakuussa 2010. Niinpä pistin asuntoni vuokraamisen vireille, myin irtaimistoni, koska tarkoitus oli ostaa Yhdysvalloissa uudet kamat. Pakkasin jo ne kamat mitkä ottaisin mukaani. Arvekari omistaa nykyisin koko äänilaitteistoni ja toinen kaveri sohvani. Sitä kyllä kaduin, että möin sohvan niin nopeasti, mutta kun tilaisuus tuli niin, piti myydä.

Viisumileima saadaan Yhdysvaltain Suomen konsulaatista,  jonne menin syyskuun alussa. Olen käynyt siellä usein aikaisemminkin, joten paikan ahdistavuus ei ollut minulle uutta.  Kun annoin virkailijalle kaikki paperit, joita viisumi vaati niin he halusivat nähdä koko hakemukseni. En tiennyt, että minulla ei ollut koko hakemusta, joten illalla ilmoitin asiasta asianajajalleni, joka faksasi 166-sivuisen hakemukseni konsulaattiin.

Syksy 2010

 Sitten kuluu kolme kuukautta.

Tänä aikana  mieleni oli aivan muualla kuin töissä. Konsulaatissa ei voi vain käydä, eikä sinne voi soittaa. Voi lähettää vain sähköpostia. Konsulaatissa voi käydä vain jos on jokin hakemus ja jono on pari viikkoa pitkä. Mailailin konsulaattiin, että mikä kestää ja noin kerran viikossa tuli vastaus, että asiaani käsitellään. Tätä samaa viestiä sain ja asianajani lähetti melko tulikivenkatkuista viestiä konsulaattiin, että mikä maksaa kun Yhdysvalloissa kaikki oli kunnossa.

Se, että tämä tapahtui tuli minulle täytenä yllätyksenä ja olin typerä kun en asiaa selvittänyt.

Yleensä viisumiasioihin liittyvät ongelmat ovat Yhdysvaltain päässä, jossa työlupia ei anneta, mutta se ei ollut ongelma minun tapauksessani. Tilanne oli melko omituinen. Asiat oli jo Pelaajalla säädetty jollakin tasolla niin etten ollut tarpeellinen, eikä suoraan sanoen motivaationi ollut enää paras mahdollinen. Yksinkertaisesti vain odotin ajan kuluvan ja asioiden selviytyvän.

Marraskuussa tulee viestiä, että hakemukseni on lähetetty takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että hakemus ”kuolee”, koska voi kestää 6-24 kuukautta, kunnes joku Yhdysvalloissa palaa hakemukseen. Syy tähän oli ympäripyöreä. Kun viisumi lähetetään takaisin, ainoa tapa vaikuttaa asiaan on, että joku Yhdysvaltain kongressin tai dpiplomaattikaartiin kuuluva jäsen koettaa puuttu asiaan ja selvittää mitä suurlähetystössä tapahtuu. Kaikkea kokeiltiin, mutta mitään ei oikein voinut tehdä.

Olen tähän päivään mennessä pelannut Call of Duty: Black Opsin moninpeliä 343 tuntia. Se piti minut järjissäni viime syksynä kaiken tämän byrokratian velloessa. Olin töissä melko zombina ja jätin kaiken työmatkustamisen pois, koska en esimerkiksi voinut edes matkustaa Yhdysvaltoihin viisumiprosessin ajan, enkä voinut kertoa tilanteestani firmoille. Oli mielenkiintoista havaita kuinka lamaantuneeksi ihminen voi mennä, vaikka mitään fyysista pahaa ei ollutkaan sattunut.

Yhdysvalloissa studion puolelta yritetään hakea minulle toista viisumia eli H-1B:tä, joita myönnetään rajattu määrä per vuosi, mutta niitä oli vapaana. Jouluni meni pitkälti paperitöiden säätämiseen ja suositusten hankkimiseen monilta eri tahoilta ja oli ilahduttavaa, kuinka moni pelistudio auttoi minua tässä asiassa.

Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin selvitä karu totuus. Saan tietää, että eräs tuttavani, on samassa viisumitilanteessa kuin minä. Hänen kauttaan saan tietää, että Suomessa on itseasiassa tusinoittain viisumihakijoita, joilla homma on ok Yhdysvalloissa, mutta konsulaatti Suomessa evää hakemukset arvottuaan niitä useiden kuukausien ajan.  Tiedän, että työviisumien saanti on todella vaikeata ja osa hakijoista ei niitä ansaitse. Itse haluaisin uskoa, että todella taas ansaitsin viisumin. Yhdysvaltain ulkoministeriön ohjeiden mukaan konsulaatin työntekijöiden tehtävänä ei ole arvioida viisuminhakijoiden sopivuutta tehtävään, se päätetään Yhdysvalloissa ja siellä kaikki oli kannaltani ok.

Alku 2011

Lopulta saan helmikuussa puhelun Naughty Dogilta, etten saa H-1B-viisumia ja heidän on pakko etsiä virkaan joku toinen. Tässä vaiheessa olin jo vain onnellinen, että tämä surrealistiseksi mennyt saaga sai edes jonkinlaisen päätöksen, että voisin siirtyä tyhjiöstä, jossa en ole täällä, mutta en siellä, eteenpäin.

Kannattaa käydä yliopisto.  Olisin saanut H-1B –viisumin, jos olisin käynyt yliopiston. Tosin jos olisin sen saanut Yhdysvalloista, asianajajani totesi, että minun olisi haettava viisumileimaa pohjoismaiden ulkopuolelta. En tiennyt, että sellainen on edes mahdollista.

Ironisesti samana päivänä kun minulle soitettiin, niin Kauppalehden kannessa on Setä Samuli ja  artikkelissa kerrotaan, ettei suomalaisille myönnetä työlupia Yhdysvaltoihin. Minulla ei tämän jutun kanssa ollut tekemistä, mutta voin sanoa, että ”hieman” on vituttanut, että elämäni mahdollisuus kaatui syihin, joita en vieläkään tiedä. Parhaan tiedon mukaan, minua ei vain pidetty tarpeeksi hyvänä vaadittuun viisumiin. Tiedän, että studio on haastattellut kevään aikana useita merkittäviä henkilöitä rooliin mihin minun piti mennä, eikä kukaan ole kelvannut.

Silti, kaikesta tästä huolimatta, niin pidän kyllä edelleen Yhdysvalloista. Tälläisiin työviisumiasioihin liittyy niin paljon poliittisia asioita, että niihin ei pysty vaikuttamaan, ellei todella tunne oikeita ihmisiä.  Olen kuullut, että tiettyjen suomalaisten  politiikkojen negatiivinen suhtautuminen Yhdysvaltoihin voi olla ongelmana. Aika pikkumaista jos näin on.

Kannattaa myös muistaa, että Suomeen tai pohjoismaihin siirtyminen EU-maiden ulkopuolelta on lähes yhtä mielettömän byrokratian takana. Australiasta ja Japanista kotoisin olevat tuttuni, jotka työskentelevät pohjoismaissa ovat valaisseet kuinka vaikeata tänne pohjolaankin tuleminen on.

Kaikesta näistä pulmista huolimatta, lehti on mielestäni ollut entistäkin parempi tänä keväänä. Toki, kun asiat on itsellekin selvinnyt niin ollut parempi mieli tehdä hommia.

Pelaajan lukijoiden ei tarvitse olla pettyneitä siitä että olin lähdössä. Se ei tarkoita etteikö lehden tekeminen, jonka olen itse aloittanut, olisi lakannut kiinnostamasta. Muutos on usein hyvästä. Jos jotain, toivon, että olisitte olleet ylpeitä, että suomalainen kaveri olisi ollut vaikuttamassa yhdessä maailman parhaista pelistudioista.

Karma tai jotain. Opin tästä ainakin sen, että vaikka asiat ovat 99% varmoja, niin silti ei pidä juhlia ennenkuin on oikeasti saanut sen mitä on halunnut.

Olin kuitenkin jo ennen tätä siirtoa halunnut lähteä tekemään jotakin muuta ja nyt lähdenkin sitä tekemään peliteollisuuden toisella puolella.

Advertisements
    • POLITIIKKA ON PERSEESTÄ
    • August 12th, 2011

    Ei jumalauta! Alkoi itseäkin vituttaa vietävästi!

    “Olisin voinut puhua Pelaajassa Miika Huttuselle Naughty Dogin edustajana.”

    Todellakin oltaisin oltu ylpeitä, että suomalainen kaveri olisi ollut vaikuttamassa yhdessä maailman parhaista pelistudioista. 😀

    Kiitokset erittäin mielenkiintoisesta blogista, toivottavasti olet pian äänessä Pelaajacastissa!

  1. Däääääm! Pettymys on lähes käsinkosketeltava ruudun tälläkin puolen. Niin se vaan todellakin on, että on ihan sama, vaikka kiekko olisi jo maaliviivan päällä, jos punavalo ei pala. “Ei lähelläkään!” sanoi Antero Mertaranta jossakin ottelussa ja tuota olen saanut itsekin saanut todeta jo muutamaan kertaan.

    Aikanaan Babylon 5 opetti tällaista: “Greater than the death of flesh is the death of hope, the death of dreams. Against this peril we can never surrender.” Senpä takia ei kannata luopua toivostaan eikä unelmistaan, vaan uskoa siihen, että parempi huominen aikanaan koittaa.

    Mutta äh, meneepä synkäksi. “Ilos ellää pittää vaek päevä vähemmän!”

    • Riepu
    • August 13th, 2011

    Teki kyllä pahaa lukea tekemisistäsi asian eteen, kun lopputuloksen tiesi etukäteen. Huikeaa settiä ja suuri kiitos, kun tällaisen päätit jakaa kanssamme. Respectit teikäläistä kohtaan nousivat vain entisestään!

    • temetsi
    • August 14th, 2011

    Todella hyvin kirjoitettu. Tekstin luettua ei voi muuta kuin olla surullinen puolestasi. Ja niinkuin Riepu sanoi, arvostus sinua kohtaan nuosi huomattavan monella pykälällä.

    • Mie Vaan
    • August 17th, 2011

    Irkistä:

    yhdysvaltojen viisumeista semmonen case, että suomalainen pikkufirma, jolla on isoja asiakkaita usassa, on perustanut tytäryhtiön jenkkeihin, ja toimari haluaisi Suomesta muuttaa sinne laajentamaan toimintaa. Firma palkkaisi aluksi ehkä 4-10 henkeä piilaakson suunnalta eli työllistäisi koulutettuja jenkkejä.

    Muuton piti olla elokuussa 2010, jouluun 2010 mennessä selviää, ettei hommasta tulekaan mitään. Perhe ja huonekalut oli jo lähetetty (:

    että niin, voi miettiä, mikä häslinki siellä mahtaa olla

    no, toimari muutti sitten Shanghaihin, kyllä sielläkin on isoja asiakkaita, ja kyllä sinnekin voi käydä luomassa työpaikkoja.

    tyhmempi luulis, että jenkit ampuu itteään lähinnä jalkaan tuolla

    toisaalta, tulijoita on varmaan edelleenkin; korkeakoulutettujakin niin, ettei veneisiin mahdu.

    • Jaakko
    • April 20th, 2014

    Ei pahalla, mutta community manager ei ole ‘‘mukana tekemässä peliä ja edusta firmaa medialle’’ vaan lukee foorumeita ja välittää developereille mistä valitetaan ja jos niillä kerrottavaa niin välittää sen taas takaisin. Käytännössä siis glorifioitu cs.

  1. No trackbacks yet.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: