Ruisrock 2013 -raporttia

Finnish style, this time.

Täytin heinäkuun ekalla viikolla vuosia ja sopivasti saman viikon perjantaina lähettiin Koirien kanssa Turkuun Ruisrockiin. Niille, jotka eivät tiedä, niin toimin Roope Salminen ja Koirat -bändin taustavoimissa. Soitimme Koffin valtavalla anniskelualueella koko festivaalin ajan – kun päälavalla ja teltassa oli tauko niin oli meikäläisten vuoro soittaa. Niinpä vedot kestivät noin 15 minuuttia, jonka jälkeen venailtiin tunti ja soitettiin lisää. Siistiä tässä oli se, että meidän lavalta näki loistavasti päälavalle. Porukka alkoi ollla “kohtalaisessa” maistissa jo iltapäivällä niin lavamme edessä olevassa pomppulinnassa alkoi olee aika hervoton meininki. Oli todella hauskaa ja Koffin tytöt olivat flirttailevaa sorttia bändin soittavia jäseniä kohtaan, joten iso kiitos heille hienosta viikonlopusta. Oli tosi hienoa, että meillä oli oma lava, joilla muut ei soittanut. Olimme ainoa bändi, joka soitti festareiden jokaisena päivänä.

Ennen kuin pääsimme alueelle lauantaina niin tuli taas erään bändin jäsenen kanssa perussäätöä lipuista jne, mikä kiristi muun bändin hermoja, mutta siitäkin sitten selvittiin. Jotenkin saatiin autotkin kivan lähelle lavaa niin ei tarttenut roudata kovin kaukaa. Välimäen Midhill-rafla oli lavan vieressä niin sai sitäkin operaatiota ihailla. Ei käy kateeks kokkeja muutenkaan kiireisissä rafloissa, mutta festareilla ruoan tekeminen…huh.

Perjantaina ja lauantaina meillä oli keikat jo “home away from home” -paikaksi muodostuneessa Turun keskustan Apollo-yökerhossa. Perjantai tuli itse vedettyä lootakii, mutta ei nyt mitään övereitä. Taidettiin hakea Urhon kanssa kiekot Apollon lähellä olevasta pizzeriasta keikan jälkeen. Urho on hieno mies! Lauantaina sitten olikin upea aurinkoinen sää ja oltiin koko päivä Ruisrockissa. Tuli taas syötyy bäkkärillä aikamoiset setit. Mietin tässä taas salilla ja lenkillä käydessäni , että miks mä edes vaivaudun? Pitäis antaa olla vaan levitä ja nauttii ruoasta.

Meillä oli oma bäkkäri lavan alla, jonka edellä mainitut Koffin tytöt rakensi meille (kiitos Carita!) mutta suurin osa ajasta meni hengaillessa päälavan vieressä oleva bäkkärillä syödessä. Siellä pääsi myös kunnon posliinille vessaan! Kyllä se tuntui hyvältä, huhuh.

IMG_5926

IMG_5938

Kun Koirat lähtivät lauantai-iltana vetämään Apolloon ja itse jäin festareille, koska halusin nähdä HIMin keikan. Backstagella löytyikin sitten tuttua porukkaa, jotka kuvasivat ja editoivat kaikki Ruisrockissa ennen keikkoja näytetyt artistihaastattelut. Olin osan tämän porukan kanssa tehnyt mm. tämän dokkarin:

No siinä sitten alettiin vetelemään porukoiden viinoja kun vaihdettiin kuulumisia ja päätettiin mennä katsomaan HIMin keikkaa lavalta. Artistipassi on hieno juttu, sillä pääsee käytännössä festareilla kaikkialle. Ei tarvitse vaeltaa massan seassa, vaan voi liikkua kätevästi eri lavojen välille rakennetuilla reiteillä. Ruisrockin organisointi oli jotakin ihan mahtavaa. Muutamat festarit olen käynyt läpi ja Ruisrock on ihan nextillä levelillä, mitä tulee tapahtuman toimivuuteen, palveluihin, melkeinpä kaikkeen.

IMG_5929

Päälavan alla oli roudareiden hieno “lair”. Grillikin löytyi!

Näin HIMin porukoiden menevän lavalle ja Ville Valo hieman jäljessä perässä joten kun bändi menivät lavalle, niin menimme perässä. Katsoin koko keikan lavan (yleisöstä katsottuna) vasemmalla puolella noin 4-5 metrin päässä bändistä, joiden tyttöystävät olivat myös vieressä. Lavallahan musa kuulostaa aika surkealta, kun kaikki PA on suunnattu yleisöön, mutta fiilis on tietenkin mieletön etenkin kun näkee yleisömeren lavan edessä. Kuinka tuohon voi väsyä? Soittaa yleisön edessä? Kaikesta tosin tulee rutiinia. Sen olen jo vuosien varrella oppinut.

IMG_5949

Katselin keikan tuossa alusta loppuun ja sitten mentiin takaisin bäkkärille. Mietin, että nyt tai ei koskaan olisi oiva mahdollisuus käydä juttelemassa bändin pojille. Hetken venattuani suuntasimme bäkkärin perälle, jossa HIMin kaverit hengailivat muijineen ja tietenkin Seppo Vesterinen oli in the house.

Ennen kuin ehdin oikein sanoa mitään niin kosketinsoittaja Burton osoittaa minua, kävelee kohti ja toteaa, että MoonTV URL oli mahtava tv-ohjelma. No, siitähän juttu sitten lähti käyntiin ja kävikin ilmi, että Burton oli tehnyt jotakin hommia aikoinaan MoonTV:llä. Maailma on pieni paikka, what can I say? Otti musta vielä “kaverikuvan” omalla luurillaan!

Fanitin sitten kitaristi-Lindeä siinä tovin ja kunhan mun alkujännitys katosi niin puhuttiin viime vuoden lopun Tavastiakeikoista. Linde pyysi anteeksi kahta ekaa keikkaa, mutta itse ekalla olleena niin iha hyvä veto sekin oli vaikka sanat unohtuikin ja muutenkin oli jännitystä ilmassa. Oli kyllä tosi hieno fiilis, kaverit olivat niin rentoja ja maanläheisiä, etten oikein tiedä mitä sanoa. Lindekin vaikuttaa aika ujolta ja introvertiltä kaverilta (just like me!), mut oli kyllä selvästi tottunut fanien hermostuneisiin höpötyksiin, niin ei siinä mitään. Hienoja kavereita molemmat herrat.

Image

No, sitten piti jotenkin selvitä takaisin Turun keskustaan. Piti olla kyyti tiedossa, erään kotimaisen nimeltä mainitsemattoman suuren musavaikuttajan bemarissa, mutta kaveri ei ollut ajokunnossa, joten sain kunnian ajaa seurueen Turkuun. No, hitusen kylmää hikee puski kun pelkäsin että olin itsekin jurrissa eikä hirveesti tehnyt mieli romuttaa BMV:tä, mutta nopeesti siinä selvis ku paniikki iski. Ekaks ajelin Ruissalon leirintäalueella jonne dropattiin Roopen (Salmisen) broidi Santtu, joka toimi meidän kuvaajana. Hitusen oli kuumottava ajaa joskus 03:00 sysipimeellä tiellä jossa känninen festarikansa hoipertelee. GTA-tyyliin vaan kaasu pohjaan, ei siin midist, jengi lens kuitenkin sinne puskiin.

Sitten kohti Turun downtownia ja luukutettiin sitten ikkunat auki musaa. Turun keskustassa pärähti Dr Dren Chronic soimaan ja sitä sitten hoilattiin ihan liekeissä. Eeppinen ajomatka kerta kaikkiaan.

Ehdin Apolloon sopivasti roudaamaan bändin kamoja takaisin kämpille ja sit yritin siinä nukkua, mutta samassa huoneessa oli meitä kolme ja yskivä groupie niin eihän siinä saanut nukuttuu. Olin vielä niin HIM-adrenaliinihuuruissa, että valvoin melkein koko yön. Aamulla menin 09:00 junalla Helsinkiin, kävin himassa suihkussa, otin toisen pakatun laukun ja lähdin 14:30 lennolla Chicagon kautta San Franciscoon katsomaan The Bureau: XCOM Declassified -peliä ja lensin sitten päivän kuluttua takaisin Helsinkiin.

Advertisements
  1. No trackbacks yet.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: